Kuin saavillinen kylmää vettä

Aamu... Vatsas kiertää ja olo on astetta helvetillisempi. Mä funaan kaks kertaa et kantsiiks täst ees nousta. Ei voi mitään kello on koht kolme päiväl ja mä tiiän etten vaa voi jäädä nukkuu koko päiväks. Siit alkaa raahautuminen jääkaapille siin toivos et siel ois jotain kylmää jota vois juua ilman et se tulee ylös saman tien. Samal mä koitan miettii sitä, et kannattaako mun ylipäätään luottaa niihin sekaviin muistikuviin mitä mul on eilisest. Ne kaikki suukot ja se kundi ja alkoholimäärä, jonka pummin silt yhelt.

Ei auta mitään. Mä kaunistaudun, koska Alex on sitä mieltä, et mun näkeminen ei oo sen mielest yhtä helvettii. Tai siis se tahtois nähä mua. Tai et tiedos ois treffit. Siinä sit yritän saada itteni semmoseen kuntoon, et maailman upein ja söpöin kundi pystyis tsiigaa mua myös selvänä. Et mä saisin pitää sen vaan ittelläni. Kun mä ryntään pakkaseen, mun MP3 päättää alkaa soittaa AFIi ja mä tunnen eläväni kunnol. En ikinä missais hetkeekään mun elämäst. En vaikka pakkanen on nii kylmä et mun ohuiden sukkisten läpi tuntuu työntyvän miljoona kylmää piikkii ja hengitys höyryy. Dösän tuloon kuus minsaa ja siin ajas pitää jännittää et tippuuks sormet ennen ku oon onnistunut pääsee lämpimään.

Mua ei kiinnosta vaik dösäs on vitun kuollutta. Mä oon niin onnellinen kuin kukaan voi olla. Hetket sen kundin lähel on ku unta. Ja jokanen elonmerkki siit kundist saa mut hymyileen automaattisesti. Ja mä tiiän et oon helvetin kliseinen kun oon rakastunut, mutta tää tuntuu niin täydelliseltä et tähän vois vaan jäädä ikuisiks ajoiks. Niil on kaunis, iso asunto, mut siis mulle ois ihan sama vaik se ois taluttanu mut mihin tahansa rotanloukkuun. Pääasia, että se on mun lähellä. Kukaan muu ei osaa halata ja suudella samalla tavalla ku se. Me safkataan siin kahestaan ja tsiigataan yks leffa. Kukaan muu ei tosiaan osaa suudella kuin se, eikä kellään ihmisellä oo yhtä täydellistä kroppaa. Mä tiiän sillä hetkellä mitä haluun. Tiiän sen niin tarkkaan, et mulle on ihan sama vaik mutsi lähettäis miljoona mis oot viestii niinku se tekeeki jos oon minuuttiikan myöhäs himast.

Siin vaihees ku kello on yks kolkytneljä ja mä oon kävelemäs himaan lumisatees ku kylmyys tuntuu tappavimmalta ikinä päätän, etten enää ikinä kirjota mihinkään novelliin et jokin ois ku kaatais kylmää vettä jonkun niskaan. Ei oo reiluu, että joku keskeyttää jonkin niin kauniin ja ihanan. Ei oo reiluu et sen sijaan et voisin tuntee jonkun lämpimän kehon itteeni vasten ja halata lujaa ja näyttää kuinka paljon sitä rakastan, joudun kävelee yksin kylmässä ja pimeessä lumentäytteises maailmas himaan, jossa ei ainakaan odoteta hymyillen ja rakastaen. Se on jotain kauheempaa ku saavillinen kylmää vettä. Mä kaadun sänkyyn meikit päällä ja vedän hupparin lujempaa ympärilleni. On niin helvetin kylmä.

-AFI morning star-